Varasto

Varastomiehet Rousku ja Raninen kärräävät aamusta iltaan Pinotexia ja Remontti-Ässää, tasoitesäkkejä ja mattorullia, ja päivät seuraavat samanlaisina toisiaan. Perjantai-iltaisin Rousku tapailee myymälän puolella työskentelevää Karitaa ja lisäansioita hän hankkii myymällä tavaraa ohi kirjanpidon Jylhäkorvelle, joka paasaa yhteiskunnan moraalisesta rappeutumisesta. Rouskun ja Karitan työpaikkaromanssi on kaikkea muuta kuin romanttinen; Rousku kohtelee Karitaa kuten tikkatauluna olevaa pornokuvan naista - aina siihen asti, kunnes Karita osoittautuu Rouskua ovelammaksi. Salmisen lakoninen teos vie arkipäivän banaaliuden äärimmilleen ja lähentelee raivorealismia. Rouskulle elämä on Alibin lukemista, tarjouskahvia ja tarjouspizzaa, vapisevia sormia Alepan kassalla sätkäpaperin ostossa ja pankkiautomaatti sylkäisemässä tilin tyhjäksi kahtena viisikymppisenä. Kerronta laajenee sosiaalisen epätasa-arvoisuuden kritiikiksi ja rujoksi tutkielmaksi toivottomuuden tai työttömyyden loukkuun jääneistä ihmisistä.