Suomen suuntaan

Krasa on keski-ikäinen, Pietarissa asuva entinen KGB:n upseeri. Edes vuosien vankileirikokemukset saati Gorbatsov eivät ole onnistuneet kitkemään hänen epäluuloaan Länttä kohtaan, niin tutuksi kuin Suomi hänelle kultaisina työvuosina tulikin. Mutta länteen on käytävä: Pietariin kulkee tieto, että Krasan Suomessa asuva isä on kadonnut. Suomalaiset eivät enää kiipeile toistensa ylitse päästäkseen Krasan seuraan istumaan. Vanha Supon tuttavuus haistaa tilaisuuden, ja ihan pientä palvelusta vastaan kyseenalaista apuaan tarjoaa myös isän vaarallinen lapsuudenystävä. Kovia otteita ei kaihdeta, kun panoksena on tieto siitä, minkä arvoinen isä on pelin molemmille osapuolille. Marja-Liisa Heinon tekstissä kaikella leikkivä kirjailijanluonne saa seurakseen jäljittelemättömän kuivan huumorin. Krasan mieleen astuva lukija kohtaa tahraisen oven ja nuhjuisen ovimaton, mutta astuu peremmälle luottaen, että Krasa vain vanhasta muistista näyttelee vaikeasti tavoiteltavaa.