Seitsemäntoista

90-luvun alku Hämeenlinnassa. Nuori poika on kesätöissä tavaratalossa. Illat hän viettää kavereineen Linnan rannassa, kuuntelee Doorsia ja unelmoi loistavasta tulevaisuudesta. Töissä poika tutustuu yhdeksän vuotta vanhempaan Veskuun. Veskulla on rahaa, hänen seurassaan pääsee ravintoloihin. Vesku alkaa suunnitella jopa yhteistä ulkomaanmatkaa. Mitä mies oikein haluaa? Parikymmentä vuotta myöhemmin poika on päässyt Helsinkiin, hänestä on tullut kirjailija. Samaan aikaan Hämeenlinnassa viisikymppinen yksinhuoltaja Päivi on edelleen töissä tavaratalossa. Päivi murehtii, mitä tekisi tietokoneen ääreen jämähtäneen seitsemäntoistavuotiaan Santtu-poikansa kanssa. Kirjoittajakurssilla Päivi käy läpi hurjia elämänvaiheitaan. Hän muistaa kirjailijapojan nuorena kesätyöläisenä. Poika on kirjoittanut Veskusta, mutta Päivin mielestä hän valehtelee törkeästi. Kenen muistot ovat totta, kenellä on oikeus kertoa? Ja mitä tapahtuu, kun ihmisistä tulee henkilöitä ja elämästä raakamateriaalia?